WSET- viinikurssi jatkuu...osa 3

Maanantai iltana oli jälleen aika tehdä pieni viinimatka ympäri maailmaa.
Luentomme alkoi tutustumalla ranskalaiseen Syrah ja australialaiseen Shiraz viiniin. Kyseessähän on itseasiassa Rhonesta kotoisin oleva sama rypälelajike, jota kutsutaan Australian lisäksi muutamissa muissakin uudenmaailman viinimaissa nimellä Shiraz. 

Tämä tumma syvä lajike on melko tai runsaan hapokas ja tanniininen, josta löytyy tummien marjojen kuten karhunvatukan, mustaherukan, sekä suklaan aromeja.  Lauhkeassa ilmastossa siihen kehkeytyy yrttisyyttä, eucalyptusta, minttua, savustettua lihaa, ja mausteita kuten mustapippuria. Kuumassa ilmastossa siihen kehittyy enemmän makeaa mausteisuutta, lakritsaa ja neilikkaa.

Seuraavaksi oli vuorossa tumma Grenache rypäle, jota varsinkin Ranskassa, etelä Rhonessa sekoitetaan Syrahin kanssa. Grenache tuo Syrahiin enemmän alkoholia, punaisten marjojen ja mausteiden  aromeja, sekä vähemmän happoja ja tanniineja. Grenache on yksi Châteauneuf-du-Pape:n 13 sallitusta rypäleestä. Jotkut Châteauneuf-du-Pape tuotttajat valmistavat viinin 100% Grenachesta. Australiassa, varsinkin sen eteläosassa Grenachea sekoitetaan myös Shirazin kanssa ja siihen voidaan lisätä vielä muita lajeja, yleensä Mataroa (Mourvèdre). Tämä yhdistelmä tunnetaan lyhenteestä GSM.

Grenache rypälettä viljellään Espanjassa nimellä Garnacha, ja se on Espanjan viljellyin viinilajike. Tämä oli itselleni yllätys, koska jostain syystä minulla oli sellainen käsitys että Tempranillo olisi viljellyin lajike. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta Garnachaa käytetään edullisten massatuotanto viinien valmistukseen, sekä muiden viinien sekoituksissa ja roseviineissä.

Sitten hyppäsimme välillä "valkoisten" rypäleiden maailmaan. Laseihin kaadettiin Rieslingiä. Tuota saksalaisten ylpeyden aihetta. Ennen maistelua tutustuimme parhaisiin viljelyalueisiin. Karttaa katsellessani löysin ilokseni viinin viljelysalueiden keskeltä myös siskoni ja hänen perheensä entisen kotikylän Laudenbachin. Vaikka kylä ei kuulukaan kaikkein tunnetuimpiin ja laadukkaimpiin alueisiin, niin kyllä sen oma Laudenbacher Riesling oli todella erinomaista. Viini oli kuiva mutta erittäin hedelmäinen. Siitä löytyi eksoottisten hedelmien aromeja ja raikasta hapokkuutta.

Ja muisteloista takaisin luennolle.  Perehdyimme Saksan monikerroksiseen laatuluokitusjärjestelmään, sekä tietenkin itse Riesling - rypäleen ominaisuuksiin. Hapokas, kukkea, hedelmäinen. Kypsyessään pullossa pitkään, siihen alkaa muodostua hunajaisia ja paahteisia aromeja. Joskus oikein vanhassa Rieslingissä on voimakas petroolin tuoksu.  Rieslingistä valmistetaan myös jalohomeisista rypäleistä tehtyjä makeita viinejä, sekä jäätyneistä rypäleistä valmistettua makeaa Eisweiniä.

Ranskassa Alcasen alueella tuotetaan keski ja täyteläisiä Rieslingejä joista parhaimmat kestävät vuosikymmeniä kypsytystä. Itävallasta, Australiasta, ja Uudesta - Seelannista löytyy myös laatu Rieslingien tekijöitä.

Toinen puoli illan luennosta keskityttiin Ranskan, Italian, Espanjan, ja Portugalin viinin tuotantoalueisiin ja niiden päärypälelajeihin ja viineihin, sekä laatuluokitusjärjestelmiin. Viinejä tietenkin maistelimme kunkin maan tuotannosta.

Jälleen tuntui kolme ja puolituntia menevän kuin siivillä. Paljon oli mielenkiintoista asiaa, ja erilaisia viinejä maisteltavana. Kunpa vaan kaiken omaksuisi.
Ennen ensiviikkoa on edessä edellisten tuntien kertausta, sekä ennakkoon tutustumista seuraavan ja samalla viimeisen luennon aiheisiin. Ahkerasti on tietenkin jatkettava viinien maistelua.

-R  



 

WSET - viinikurssi osa 2

Eilen oli jälleen aika istahtaa "koulunpenkille", ja kuunnella muutaman tunnin luentoa eri viinirypälelajeista, samalla toki maistellen kyseisistä viinirypäleistä tehtyjä viinejä.

Chardonnay, Pinot Noir, Cabernet Sauvignon, Merlot ja Sauvignon Blanc. Siinä olivat tämän kertaisen illan päätähdet.

Koska opittavaa asiaa on niin paljon, ja aika on rajattu, niin luentojen vauhti on melkoinen. Siksi opintosuunnitelmassa tavoitteena onkin, että jokainen opiskelee luentojen lisäksi itsenäisesti vähintään 1,5 kertaa luentoihin käytettävän määrän. Minä olen sisäistänyt tämän asian niin, että sen lisäksi että luen kaiket illat teoriaa nenä kiinni kirjassa, niin myös maistelen kyseisiä viinejä. Koska vain maistelemalla oppii, ja se on kurssinkin idea.

Viikonloppuna tuli sitten etukäteen maisteltua kyseisistä viinirypälelajeista valmistettuja ranskalaisia viinejä. Miksi juuri ranskalaisia? No siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin, niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin "viiniurani" paria ensinmäistä vuotta luukuunottamatta, olen nämä kaksikymmentäkaksi vuotta juonut lähes aina muun maalaisia viinejä kuin ranskalaisia. Toisekseen näiden kyseisten rypäleiden "koti" on Ranskassa, ja ranskalaisia viinityyppejä pidetään niin sanottuina klassisina versioina. Näin ollen halusin tutustua näihin klassisen tyylin edustajiin. Ja kaiken lisäksi olinhan jo uuden - vuoden lupauksessani luvannut tehdä parannuksen, ja ostaa vähintään yhden ranskalaisen viinin aina asioidessani Alkossa.

Niin sitten siihen eiliseen, ja itse luentoon. Eilen kurssia veti viini kouluttaja Mika Vanne, joka niin ikään on supliikki ja asiansa osaava kaveri. Ensi töiksemme maistelimme pikavauhdilla edellisellä kerralla maistamatta jääneet kolme viiniä.Beaujolais Bernolin, J.P.Chenet Cabernet - Syrah, joka on Suomen eniten myydyin punaviini. ???? Syy tähän lienee, että J.P. Chenet on tasalaatuinen helposti juotava "yleisviini". Kolmantena viininä Beringer Clear Lake Zinfandel, Kalifornialainen "hedelmäpommi".
Kolme hyvin erityylistä viiniä. Tarkoitus oli vain selvittää viinien tyyli ja valmistusmenetelmät.

Seuraavaksi oli taas aika höristää korvia ja keskittyä Chardonnay- rypäleen, tuon maailman laajimmalle levinneen viinirypäleen saloihin. Ranskan klassiset Chardonnay - alueet, ja tarhat. Uuden-maailman Chardonnay - alueet ja niiden viinityylit. Mielenkiintoista asiaa, joskin taas osittain tuttua, joten mieli teki jo maistella edessä olevia kolmea Chardonnayta.

Ensinmäinen edullinen chileläinen Cono Sur "perus" Chardonnay, sitten Ranskan Chabli:sta Premier Cru Montée de Tonnerre, ja kolmanneksi Meursault Vieilles Vignes. Ero oli kyllä huikea edullisen chileläisen ja ranskalaisten välillä, enkä nyt tarkoita pelkkää hintaeroa. Näiden viinien tyylierot ovat niin selkeät, että ei tarvitse olla mikään viiniguru huomatakseen ne.
Cono Sur kirkas melko väritön, josta voi erottaa trooppista hedelmää, mutta jonka aromit ovat melko lyhyet.  Sitten hento hienostunut, niukka, melko neutraali, hapokas, vihreitä hedelmiä ja sitruksinen klassinen Chablis. Kolmantena hieman tammisempi Chardonnay josta voi myös puisia vaniljan aromeja aistia, hapokas, vihreitä hedelmiä sisältävä melko pitkä Meursaul. Eli kolme erilaista viiniä, joista toki suurin tyyliero oli chileläisen ja ranskalaisten välillä. Tämä viinien eri tyylien tunnistaminen onkin mielestäni yksi tärkeimmistä / hienoimmista viiniharrastuksen seikoista. Miettiä viinin tyyliä peilaten, mihin tilanteeseen tai ruokaan se parhaiten soveltuu. Ei sitten tarvitse sokkona ostaa sitä hyllyn halvinta tai yhtälailla "snobbailla" kalleimman viinin kanssa, ja ihmetellä mitään tietämättä että mikäs on kun ei toimi. Tai parastahan on, kun ostaa mieleistään viiniä ja juo sitä, oli tilanne tai ruoka mitä tahansa. Vai onko?

No niin ja takaisin luennolle. Seuraavana vuorossa oli Pinot Noir, Burgundista kotoisin oleva lajike. Pinot Noir rypäle on ohut kuorinen, joten viinit ovat usein melkovaaleita väriltään ja hedelmäisiä, raikkaan hapokkaita ja vähä tanniinisia.  Juuri kun meidän piti päästä maistamaan hyvää burgundilaista Pinot Noiria, niin pullossahan oli tietenkin korkkivika, ja kyseessä tietenkin viimeinen pullo. No, Mika lupasi hankkia kyseistä viiniä ensikerralle maisteltavaksi.
Maistoimme sitten hapokasta, hyvin hedelmäistä ja punaisten marjojen aromeja sisältävää  melko pitkään maistuvaa chileläistä Leyda Las Brisas Pinot Noiria. Voisi toimia hyvinkin punaisen kalan kanssa.

Sitten hieman toisenlaisten rypäleiden kimppuun. Cabernet Sauvignon- ja Merlot- rypäleet Bordeauxista. Nämä kaksi lajiketta kasvavat usein yhdessä, ja niitä usein sekoitetaan keskenään, koska ne täydentävät toinen toistaan. Eri sekoitesuhteilla saadaan aikaan hyvin erilaisia viinejä.

Ensin maisteltiin viinejä joissa päärypäle oli Cabernet Sauvignon. Jälleen kerran täytyy todeta, että maistettaessa ranskalaisia viinejä uuden maailman viineihin, niin tyyliero oli huikea. Ranskalaiset, jotka olivat selkeästi mielestäni ruoan kumppaniksi valmistettuja. Rustiikkisilta maanaromeilta tuoksuvia, tummia marjoja, tanniinisia, ja hapokkaita monivivahteisia, verrattuna uuden maailman helposti juotaviin pyöreän pehmeisiin "makeahkoihin"  tanniinisiin, hedelmäisiin ja täyteläisiin ehkä hieman suoraviivaisempiin viineihin. Kuka sitten tykkää mistäkin on toinen asia. Senhän päättää onneksi jokainen itse.

Merlot -viineissä niin - ikään ero oli melkoinen.

Viimeisenä oli vuorossa Sauvignon Blanc. Jota muuten on nyt parhaillaan lasissani, tätä juttua kirjoittaessani. Ettehän vaan luulleet, että ilman viiniä kirjoittaisin juttua viinistä.

Hieman mustaviinimarjan lehtiä, nokkosta muistuttava tuoksu, vihreitä omenia, karviaisen aromeja ja rapean raikkaan hapokas maku täyttää suuni. Nam. Tämä Loiren -laakson viini edustaa hyvin, tyypillistä viileän seudun Sauvignon Blancia.

Tämän kertaisen kurssimme päätimme maistelemalla kahta eri Sauvignon Blancia toinen tuli Loiren - laaksosta ja toinen Uudesta - Seelannista Marlborough:n alueelta. Viinien erilaisuudesta huolimatta "uusi-seelantilainen leveämpi" molemmista oli löytyi selkeästi Sauvignon Blancin tyypilliset ominaisuudet.

Illalla kotona oli vielä vuorossa aihealueiden läpiselailua ja sitten tyytyväisenä nukkumaan ja innolla odottamaan seuraavaa kertaa.

-R

Tunnelmia WSET - Basic Viinikurssilta

Ensinmäinen ilta WSET- Basic viinitutkinnosta takana. Kokonaisuudessaan tuhti paketti. Vaikkakin suurelta osin vielä minulle tuttua asiaa maistelutekniikasta, viinin viljelystä ja valmistuksesta. Teoriaa täydensi kahdeksan erilaisen viinin tasting. Osa suunnitelluista viinien maisteluista siirtyi ajanpuutteen vuoksi ensi viikkoon.

Vaikka paljon erilaisia viinejä on tullut juotua, ja erilaisissa viinitastingeissä olen käynyt ja muutaman pitänytkin, niin tämä oli selvästi erilaista. Tällä tarkoitan kurssin ammattimaista näkökulmaa suhtautumisessa viiniin ja sen maistamiseen.

Ennen tastingiä kävimme teoriassa läpi mitkä tärkeät perustiedot tulisi viinin ulkonäöstä / väristä, tuoksusta, mausta löytää, ja kuinka erottaa eri viinityylien edustajat. Samalla kävimme eri maiden laatuluokitukset sääntöineen  ja  muut tärkeät etiketeistä löydettävät ja tunnistettavat tiedot läpi. 

Soave, Gewurstraminer, Valpolicella Ripasso, Barolo, Tokaji jne... siinä osa illan maistelluista viineistä. Huom! maistelluista...
Näitä ei siis juotu, vaan ammattimaisesti maisteltiin. Lasiin tilkka viiniä, jota pyöriteltiin, tutkailtiin  ja kirjattiin huomiot ylös. Sitten nuuhkittiin, todettiin viinin kunto, ja vaihdettiin mielipiteitä kunkin viinin tuoksuista ja kirjattiin taas huomiot ylös. Lopuksi suullinen viiniä suuhun, pyörittelyä, "purskuttelua" ja sitten..... syljettiin sylkykuppiin. Niin, kyllä syljettiin kuppiin. Näitä viinejä maistettiin ammattimaisesti, ei juotu.
Ok tämä nyt ei niin uutta tai ihmeellistä ollut, on sitä ennenkin viiniä syljetty tastingeissä kuppiin, mutta kyllähän se silti periaatteessa aina pahalta tuntuu.
Kun suun oli saanut tyhjäksi, niin jälleen arvioita viinin mausta ja huomiot ylös. Jokaisen viinin lopuksi pohdimme vielä minkälaisen ruoan kanssa kukin viini sopisi parhaiten.

Ensinmäisten maistelujen jälkeen seurasi jälleen teoriaosio viinin viljelystä, ja valmistuksesta. Erilaisten ilmastojen, maaperien jne. vaikutuksista eri viinirypälelajeihin. Nopea läpileikkaus viinin valmistuksen eri vaiheista ja viiniin vaikuttavista seikoista. Lisäksi pari aiheeseen liittyvää videota.

Ja lopuksi maisteltiin jälleen viinejä ja analysoitiin.

Kaiken kaikkiaan kurssin ensinmäisestä illasta voisi sanoa, että erittäin asiantuntevan ja supliikin opettajan Jouko Mykkäsen johdolla muutama tunti hurahti todella nopeasti rennossa ilmapiirissä. Paljon oli jo entuudestaan tuttua asiaa, mutta erittäin hyvää kertausta. Tästä on hyvä jatkaa...

-R

Viinikellarin jorinoita

Tänään kun mietin mitä sitä kirjoittaisi ensimmäisenä varsinaisena juttuna tänne Viinissä blogiin. Päätin käydä kurkkaamassa alakerrassa "viinikellariani", sieltä jos jostain luulisi löytyvän jutun juurta, ja ehkä samalla jotain lasin pohjalle.

Eikä tarvinnut pettyä, päinvastoin. Ensimmäisenä osui silmääni kultainen lahjapussukka, jonka sisällä tiesin olevan pullon tosin en tiennyt mikä. Se oli uutena vuotena rakkailta ystäviltämme saamamme lahjapussukka, jossa oli mukana kortti. Viestissä luki: Unkarin Golf-retken satoa, nauttikaa kahden kesken.
Suljin silmäni ja muistelin hetken meidän omaa muutaman vuoden takaista vierailuamme Budabestissa. Käyntiä Bestin puolella sijaitsevassa viinimuseossa. 

Viidellä eurolla siellä sai pienen maistiaislasin ja pääsi kiertelemään maanalaista kellaria, jossa oli läpileikkaus Unkarin viineistä ja historiasta.Kellarimestarin sai vinkkaamalla paikalle, kertomaan kustakin viinistä mikä sattui kiinnostamaan. Yli viisikymmentä viiniä maisteltavana. Kaikkia sai itse maistaa ja kaataa lasiin niin paljon, ja monta kertaa kuin halusi. Hyviä ja ei välttämättä niin hyviä viinejä tuli maisteltua, ja paljon...

Rehellisesti täytyy myöntää, että vaikka lasi oli pieni ja joitain viinejä skippasi tarkoituksella, sekä useita viinejä sylki sylkykuppiin "ei siksi ettei olisi maistunut vaan että selviäisi koko kierroksen läpi omin jaloin", niin viimeisten makeiden jälkiruoka Tokajien jälkeen oli hieman rento olo. :)  Ehdottomasti suositeltava vierailukohde Budabestissa kävijöille.

Silmät auki ja tähän päivään. Muistelun jälkeen uteliaisuus heräsi niin, että pakko oli tuo lahjapussukka avata, ja kurkata mikä pullo siellä olisi. Sieltä paljastui Chateau Dr Kovacs Tokaji Furmint 2005, kuiva valkoviini. Tätä herkkua en kuitenkaan nyt avaisi blogin kirjoitusviiniksi, vaan säästän sen parempaa hetkeä varten. Nautimme sen sitten "ohjeiden" mukaan, S:n kanssa kahden. Kerron siitä sitten joskus tulevaisuudessa.

Kuivin suin en Viinissä blogia aikonut kuitenkaan kirjoittaa, niin kuin en pihviäkään grillaa. Joten joku pullo, jonka raaskisi avata pitäisi löytää. Ja hei, voiko olla totta!

Huomasin yhden jo "kadonneeksi" (juoduksi) luullun pullon, Wyndham Estate Bin 555, joka ei ollut laatikossaan vaan sen vieressä ja eri päin.

Joulun alla toin Tallinnasta laatikollisen (6 pulloa) tätä laadukasta Australialaista Shiraz rypäleestä valmistettua voimakasta punaviiniä. Siellä kun se maksoi 8,98€ ja Alkossa 13,98€. Viisi euroa halvempi per pullo kuin rakkaassa kotimaassamme, siis joka kolmas pullo ilmaiseksi. Pakko oli ostaa.

Hämmästykseni oli melkoinen löytäessäni tämän "kadonneen" pullon. Kuinka en huomannut tätä pulloa pari viikonloppua sitten. kun olin hakemassa yhtä Bin 555 pulloa laatikosta. Silloin ihmettelin ääneen muillekin, että mihin on hävinnyt yksi pullo, kun omien laskelmien ja muistikuvien mukaan siellä pitäisi olla yksi enemmän. Ajattelin silloin että ilmeisesti kun 40v meni rikki, niin muistikin alkaa pettämään pahemman kerran. No ei pettänyt muisti tällä kertaa. HUH!

Eipä ollut enää epäselvää minkä pullon avaisin, tämähän oli "extra pullo". Jo kertaalleen juoduksi luultu, ja vielä kun laskee että tämä olisi se "ilmainen" kolmas pullo niin kylläpäs voi hyvällä omalla tunnolla juoda. Eikä varastostakaan "hävinnyt" yhtään pulloa. :) 

Tätä hyvää voimakasta, makean mausteista, erityisesti grillipihvin seurassa viihtyvää viiniä suosittelen lämpimästi!

Tässä Bin 555:ssä on näppärä kierrekorkkikin, joten koko pulloa ei tarvitse kerralla juoda. Viini- tai jääkaapissa säilytettynä viini säilyy juotavana 1 - 2 päivää.
Nyt alkaa viini lasissa loppumaan, ja näin arkipäivänä kun ei useita lasillisia tohdi ottaa, lopettelen tämän kirjoituksen, suljen pullon ja laitan sen viinikaappiin odottamaan seuraavaa blogi-kirjoitusta tai pihviä.
-R

Viinissä kirjoittajien historiaa.

 

Mikäli ei oteta huomioon teiniaikaisia ensimmäisiä maisteluja "Libiksestä", niin voidaan sanoa että ensimmäinen yhdessä vuonna 1988 juomamme varsinainen viini oli  Ranskalainen Châteauneuf du Pape.

Tästä alkoi yhteinen nautintomatka viinien parissa. Ensin monta vuotta vannoutuneita espanjalaisten viinien puolesta puhujia, sitten Chile ja Australia ja muut uuden maailman viinit. Kunnes palasimme takaisin Euroopan viineihin ja rakastuimme erityisesti Italian Amaroneihin. Sitten tapahtui jotain...

Nimittäin pari vuotta sitten, kiitos Jyrki Sukulan Hullu Kokki Piemontessa ohjelma sarjan. Iski meihin Italia "hulluus" kuin salama. Heti piti päästä kiertämään autolla Italiaa ja tutustua paikan päällä paikallisiin ruokiin ja tietenkin Italian viinitiloihin ja viinituotantoon. Nyt on takana pari pitkää autolla toteutettua kesäloma / viininhakureissua Italiassa, ja suunnitteilla on, että ensikesänä taas uudestaan. Näistä ja muista reissuista lisää täällä sekä Matkalla sivuilla.